Tänä viikonloppuna esiinnyin Järvenpää juhlassa, joka oli pääosin lasten tapahtuma. Keikka sisälsi haahuilua ihmisten seassa ja heidän viihdyttämistään vanteilla. Tämä oli hyvä aloitus keikoille, sillä itse keikkanumeroa ei ollut, niin tuollaisessa rennossa formaatissa pystyi miettimään liikkeitään paremmin. Myös kontaktin ottaminen yleisöön on helpompaa ja lapset ovat kyllä ihanaa yleisöä, kun ovat niin kannustavia.
Keikka meni hyvin, vaikka pientä väsymistä olikin polvessa. Se on ihan normaalia, joka tulee ihan jo kävelystäkin. Vanteet ovat myös hyvin riskittömät välineet, joten päätös oli helppo tehdä. Oli ihanaa päästä esiintymään pitkästä aikaa ihan oikealle yleisölle eikä puhua ihmisten kanssa ruudun välityksellä.
Kannattaako loukkaantumisista tai vaivoista kertoa julkisesti sirkusartistina? Vaikuttaako se keikkatarjouksiin?
Olen miettinyt asiaa, jossa sirkuslaiset piilottelevat loukkaantumisia sen varjossa, että heidän maineensa tai työllistymismahdollisuutensa ovat uhan alla. Tämä ajatus on minullakin hieman takaraivossa. Toisaalta, jos miettii urheilijoita, niin he kertovat loukkaantumisistaan aina julkisesti. Aloin nyt kertomaan enemmän kuntoutuksestani sosiaalisessa mediassa, mutta varsinaisesti keikkoja myydessä en ole maininnut asiasta. Olen enemmänkin myynyt sellaisia numeroita tulevaisuuteen, joita pystyn toteuttamaan siinä hetkessä. Olen koko ajan konsultoinut ortopediäni ja kysynyt, mikä on milloinkin mahdollista. Tällä hetkellä siis pystyn esiintymään vanteilla ja muokkaamaan numeroitani. Trapetsia ja muuta ilma-akrobatiaa minun tulee odotella vielä hetki.
Tavoitteeni keikoilla on kuitenkin peittää vammani ja toteuttaa esitykset niin hyvin, että kukaan ei huomaa puutteitani. Tässä astuu esiin ammattitaito. Olen kerännyt varastoa tempuistani ja näin pystyn muokkaamaan numeroita helposti niin, että polvi ei vaikuta esiintymiseen. Toki ajatus polvesta ja liikkumisesta on aina takaraivossa, joka osaltaan haastaa esiintymistä.
Puntaroin aina itse riskit ja hyödyt. Jos kyseessä on vanha vamma, joka ei pahennu esiintymisestä, mutta saattaa hieman sattua, saatan tehdä esityksen kivun kanssa. Tässä tapauksessa, kun kyseessä on leikkauksen jälkeinen kuntoutus, olen tarkempi, jotta kuntoutus etenee parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Riskejäkin on otettu. Sirkus Finlandian kiertueella, kun loukkasin polveni ensimmäisen kerran, halusin mahdollisimman nopeasti lavalle. Tällöin päätettiin olla leikkaamatta, joten kuntoutuksen tavoitteena oli saada mahdollisimman hyvä polvi, jossa oli jo eturistiside poikki. Tällöin uudelleen menemisen riski oli pienempi, vaikka toki polvi oli herkempi kuin normaalista. Leikkauksen jälkeen taas tilalla on uusi siirre, jonka täytyy pystyä kiinnittymään kunnolla ja kierukoiden parantua ompeleiden jäljiltä. Kiertueelta olin kuukauden poissa tällöin ja palasin tekemään korealaista kehtoa tämän jälkeen. Sarjani muutettiin niin, että tein pelkästään käsillä tapahtuvia liikkeitä. Kuitenkin aina oli riski siitä, että putoaisin uudestaan ja polvi loukkaantuisi pahemmin. Tämäkin käytiin silloisen ortopedin kanssa läpi ja totesimme, että riski oli sen arvoinen. Organisaatio tai ryhmä ei painostanut minua esityksiin, vaan itse halusin takaisin kiertueelle mahdollisimman pian. Päätös oli kuitenkin täysin minun!
Minun tapauksessani keikkojen osalta en ole havainnut, että julkisesti sosiaalisessa mediassa kertominen olisi vähentänyt tarjouksia. Ennemminkin olen saanut paljon tukea kavereiltani ja ihan tuntemattomilta. Ehkä tämä on yksi askel kohti avoimempaa ilmapiiriä, jossa sirkuslainen ei ole superihminen. Meillekin voi sattua ja tapahtua. Mutta me tulemme takaisin sirkuskentälle entistä vahvempina ja pystymme jatkamaan uraa!
Tällä hetkellä siis teen vanne ja led-vanne keikkoja, jotka sopivat pimeneviin iltoihin. Lähempänä pikkujoulukautta saattaa olla mahdollisuus esiintyä ilmavälineillä. Lisää tietoa löytyy esitystarjonta välilehden alta!
Veronica
Comments